Toki reimat ja jonathanit ovat hyviä, mutta itse ompelemalla saa valita kuosin ja mallin vapaammin eikä ainakaan tule toista samanlaista vastaan. Vaikka valitsin kankaaksi sateen- ja tuulenpitävää mutta hengittävää, paksua reimatecia, haalarin hinta jäi noin 20 euroon (ja kangasta jäi vielä pala, toisen kankaan kanssa yhdistäen syntyy vielä takki tai housut).
Päällikangas, verkkovuori, heijastintereet, kuminauhat, vetoketju ja stopparit ovat Kangastukusta, heijastinnauha oli vanhaa varastoa ja hupun vuorikangas retrotyylinen kirpparilöytö.
Kaava on Suuri Käsityö -lehden numerosta 2/2011 - välikausihaalarin kaava osui silmiin aivan sattumalta, näitä kun ei paljon ole ollut (ei myöskään muuten niin monipuolisessa Ottobre-lehdessä). Puku on tehty kokoon 86 pienentäen koon 92 kaavaa lähinnä lahkeita ja hihoja lyhentämällä.
Hyvää haalarin kaavaa (kuten ei muitakaan hyviä kaavoja) ei ole helppo löytää, ja tässäkin huomasin parannettavaa - seuraavan kerran kavennan luultavasti hieman hartioita ja mietin myös noita heijastintereen ja -nauhojen paikkoja. Vyötärönauhan tein omaan tyyliini jo tällä kertaa, samoin hupun päätin vuorittaa eri kankaalla enkä laittaa kaksinkertaista ulkoilukangasta.
Ps. Haalari on marraskuun alussa 2011 ollut noin kuukauden käytössä, ja Reimatec-kangas on osoittautunut erinomaiseksi - lika lähtee pyyhkäisyllä, konepesua ei ole tarvittu. Vetoketju sen sijaan jo hajosi, vaihdoin tilalle samanlaisen (niiden myyntierä oli kolme kpl). Toivottavasti tämä kestää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti